ihminen vailla ihmisyyttä

Haluan osastolle. Pois kotoa ja kotipaikkakunnalta. Haluan niin surkeaan kuntoon että joutuisin somaattiselle. Haluan olla niin laiha, että jaksosta tulisi pitkä. Haluan taistella hoitajia vastaan, haluan nenämahaletkuun ihan vain siksi että saan repiä sen pois. Tiedän olevani hullu. Mutta haluan pois täältä. En voi kulkea ihmisten ilmoilla. Jatkuvasti kuulen jotain kautta juoruja itsestäni. Ensin ajattelin niiden olevan perättömiä, mutta päiväpäivältä enemmän uskon muiden puheita. Olen lihava,sairas rotta. Naurakaa vain. Mielisairaalassa 9 kuukautta majaillut huomiota hakeva raivohullu... Tietäisinpä edes puolet niistä ihanista juoruista. Aika käy vähiin. Ana pakottaa vetämään kovempaa. Samalla yritän pitää kaiken salassa perheeltä, kuraattorilta, opettajilta, luokkakavereilta, terapeutilta.. Voisinpa vain antaa anan viedä. Mutta se olisi liian näkyvää, liian nopeasti siihen puututtaisiin. Liianvpian ne kiikuttaisivat minut psykiatriselle. En halua 'apua'! Haluan taistella koko maailmaa vastaan anan rinnalla!Missä on ihana tuplakolmoseni?! Miksi kaikki käy niin hitaasti. Haluan pieneksi. Kevyeksi, kuin höyhen. Vihaan itseäni enemmän kuin mitään!