itken.pitkästä aikaa itken oikeasti.kuuntelen cd-levyä ja istun huoneessani, lempipaikassa; nurkassa mustassa säkkituolissani.haluan anan luo.haluan olla sairas!haluan sen tuplakolmosen hinnalla millä hyvänsä.
Äiti ja isä saivat tietää, että yritän epätoivoisesti oksentaa ruokani ulos. Uhkasivat osastolla, mutta mä uhkasin takaisin. Sanoin, että en tule takaisin jos ne vie mut sinne, kieltäydyn kaikesta. Tiedän, että vaikka tuli melkoinen voittajafiilis kun ne ei soittanu sinne, niillä oli siihen joku muu syy. Ehkä ne ajatteli että puhun tästä terapeutin kanssa. Äiti tyytyi vain viemään huoneestani kahvakuulat pois. Vaakaa Se ei vielä löytänyt.
syksy..<3 rakastan syksyä. Odotan pimeitä iltoja. Pimeässä syysillassa juokseminen houkuttelee..
Nuoren tytön matka kohti äärimmäistä laihuutta ja loputonta taistelua Anan puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti