kuulumisia

kuulen monien ihmisten iloisen puheensorinan kioskin auetessa, mutta minä pysyn vaiti.ana on kieltänyt jyrkästi kioskiherkut , enkä aio pettää häntä.hetkeksi vesi herahtaa kielelleni muiden nauttiessa jäätelöistä ja karkeista.voisinpa minäkin olla yksi heistä.havahdun ja ravistelen nopeasti ajatukset kimpustani.alkaa jälleen oksettaa.poistun paikalta nopeasti.

moi!

Oon siis täällä riparilla nyt. Mulla on ollu täällä tosi kivaa lukuunottamatta ruokailuja (ei tosiaan ole suurta herkkua selitellä miksi haluan syödä hiiren annoksia..) oon saanut uusia kavereita, täällä on ollut kivaa tekemistä ja mun on ollut kohtuullisen helppo olla. Ruokailut tosin on väliin ollu vähän vaikeita. Oon nyt syöny täällä vähän samalla tavalla ku kotona eli 2 leipää/päivä, paljon vettä, mutta kokonaisen ruuan olen jättänyt pois. Lavasteeksi otan pienen annoksen, syön lautaselta hieman ja tökin haarukalla ruokaa, niin kuin söisin sitä kuten muut. Muutaman kertaa on siitä tultu sanomaan mutta laitan syömättömyytwni kuumuuden piikkiin. Asia ei ole onneksi edennyt pidemmälle. Jumppaaminenkin on onnistunut ilman, että kukaan on epäillyt mitään ja lisää liikuntaa saan peleistä ja leikeistä. Silti tuntuu ettei tämä riitä. Mun täytyy pystyä parempaan!