itku

itken.pitkästä aikaa itken oikeasti.kuuntelen cd-levyä ja istun huoneessani, lempipaikassa; nurkassa mustassa säkkituolissani.haluan anan luo.haluan olla sairas!haluan sen tuplakolmosen hinnalla millä hyvänsä.

Äiti ja isä saivat tietää, että yritän epätoivoisesti oksentaa ruokani ulos. Uhkasivat osastolla, mutta mä uhkasin takaisin. Sanoin, että en tule takaisin jos ne vie mut sinne, kieltäydyn kaikesta. Tiedän, että vaikka tuli melkoinen voittajafiilis kun ne ei soittanu sinne, niillä oli siihen joku muu syy. Ehkä ne ajatteli että puhun tästä terapeutin kanssa. Äiti tyytyi vain viemään huoneestani kahvakuulat pois. Vaakaa Se ei vielä löytänyt.

syksy..<3 rakastan syksyä. Odotan pimeitä iltoja. Pimeässä syysillassa juokseminen houkuttelee..

hiljaista

istun huoneessani yksin ja kuuntelen hiljaisuutta.yhtäaikaa olen iloinen ja masentunut.mielessäni pyörii kuvia enkelikiharaisesta, hieman Vaahteranmäen Eemeliä muistuttavasta pojasta.poika on tavoittamattomissa.mutta haaveilen silti.kunpa osaisin kirjoittaa.olen huono bloggaaja,huono anorektikko.en edes ole anorektikko.mitä minä olen?en ole mitään.