hei.

ana on edelleen vihainen epäonnistumisestani, mutta tiedän, ettei se luovuta.kun se on kerran saanut otteen niin ei se helpolla päästä irti.se tekee musta laihan.rakastan ja pelkään sitä yhtä aikaa. olen riippuvainen siitä. ana vihaa ruokaa ja lihavuutta. en ole anan lempioppilas, mutta tavoittelen sitä.tuplakolmonen on vaa'alla unelmani.

oon pitkään harkinnut blogin aloittamista ja nyt viimein päätin tehdä tämän. Heti alkuun kaikille VAROITUS! TÄMÄ ON PRO ANA BLOGI JA TULEE SISÄLTÄMÄÄN THINSPIRATIOTA!! Jos siis ruudun sillä puolen blogiini eksyy Pro ana -vastainen ihminen, niin valitukset sikseen ja vasemmassa reunassa olevaa nuolta tai oikeassa yläreunassa olevaa rastia painamalla pääset pois blogistani. Muuten kommentit tietysti tervetulleita!

Ennen kuin alan tätä varsinaisesti kirjottaa, ajattelin kertoa itsestäni vähän sekä hieman blogitekstien sisällöstä.
Oon siis yhdeksännelle menevä anoreksiaa suuresti ihaileva tyttö. Kirjoitan nyt alustavasti anonyyminä, koska haluun ainakin toistaiseksi pitää mahdolliset tutut tietämättöminä tästä. Viime kerralla kun alotin laihduttamisen, laihduin 10 kiloa, jonka jälkeen jouduin suljetulle osastolle ja nenämahaletkuun. Tällä kertaa päätin olla varovaisempi ja salata kaikki parhaani mukaan, ettei laihduttamiseni stoppaa letkuihin tai inhottavan ystävällisiin tai ärsyttäviin hoitajiin. Tällä hetkellä oon valtavissa mitoissa nimittäin pituutta mulla on 162cm ja painoa 51,3kg. Tiiän.. Oon läski. Yäk!! Mut siks mä laihdutan! Haluan olla äärimmäisen laiha. Niin laiha, että ulospäin näytän helposti särkyvältä. Jos joku teistä laihduttavista, anorektikoista tms löytää blogini, niin oman blogin linkin voi jättää alas kommenttiboksiin. Jos teitä tämä blogi kiinnostaa niin sivussa olevasta lukijapalkista pääset seuraamaan tätä. Tänne kirjoittelen siis epäonnistumisista ja onnistumisista matkalla Anan luo.